Valtimoterveys

Muut lääkkeet

Esimerkiksi eteisvärinä- ja keinoläppäpotilaat tarvitsevat veren hyytymistä hidastavaa lääkettä eli varfariinia (Marevan®). Varfariinihoidon aikana vihreiden kasvisten syönti tulee pitää mahdollisimman tasaisena, koska niiden sisältämä K-vitamiini vaikuttaa lääkkeen tehoon. Runsas K-vitamiinin määrä vähentää Marevanin vaikutusta ja päinvastoin. Kasvikset kuuluvat kuitenkin myös Marevan®-potilaan ruokavalioon, eikä niitä pidä jättää pois. Lääkkeen vaikutusta seurataan säännöllisesti verikokeilla.

Jos potilaalle on jäänyt sydäninfarktin jälkeen sydämen vajaatoiminta, hän saattaa tarvita säännöllisesti myös muita lääkkeitä. Diureetit eli nesteenpoistajat lisäävät natriumin ja nesteen poistumista elimistöstä, jolloin verenpaine laskee ja turvotukset vähenevät. Diureetit poistavat elimistöstä myös kaliumia, joten niiden kanssa saatetaan tarvita kaliumvalmisteita.

Digitalisvalmiste digoksiini (Digoxin®) lisää heikentyneen sydänlihaksen supistusvoimaa. Digoksiinia annostellaan nykyään varovammin kuin aikaisemmin, mutta erityisesti munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä saattaa ilmetä liika-annostelusta johtuvia vakavia sivuvaikutuksia, kuten rytmihäiriöitä, näköhäiriöitä, painajaisia, aistiharhoja ja jopa mielentilahäiriöitä.

Rytmihäiriöiden hoitoon käytettävät lääkkeet vaihtelevat häiriön laadun ja sydänsairauden mukaan. Lisälyöntejä ei välttämättä tarvitse hoitaa mitenkään, mutta beetasalpaajat saattavat lievittää niistä koituvia tuntemuksia. Yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö on eteisvärinä eli "flimmeri". Sen uusiutumista voidaan estää muun muassa flekainidilla (Tambocor®), joka ei kuitenkaan sovi sydäninfarktin sairastaneelle. Tällöin, ellei pelkkä beetasalpaaja riitä, voidaan käyttää amiodaronia (Cordarone®), jolla on kuitenkin paljon mahdollisia haittavaikutuksia, tai uudempaa dronedaronia (Multaq®). Jos eteisvärinä jää pysyväksi, syke rauhoitetaan sopivaksi beetasalpaajalla tai sydämeen vaikuttavalla kalsiuminestäjällä ja mahdollisesti digoksiinilla.