Liikuntaelinterveys


Selkärankareuma

Selkärankareuma on pitkäaikainen tulehdussairaus, joka alkaa yleensä 20­–30-vuotiaana. Sairaus paikallistuu tavallisesti alaselkään, mutta oireita voi esiintyä myös raajojen nivelissä. Sairaus on lähes yhtä yleinen miehillä ja naisilla, mutta sairauden vaikeampaa tautimuotoa esiintyy enemmän miehillä.

Oireet

Oireet alkavat vähitellen ja ne tuntuvat selän jäykkyytenä ja kipuna etenkin aamuisin tai aamuöisin. Kipu voi säteillä myös takareisiin. Selän jäykkyys helpottuu liikkuessa.

Niveltulehduksia voi esiintyä muuallakin kuin selässä, esimerkiksi nilkoissa tai polvissa. Jalkaterissä kipuja voi olla myös nivelten ulkopuolella, jos jänteiden ja nivelsiteiden kiinnityskohdat tulehtuvat. Selkärankareumaa sairastavista joka viidennellä esiintyy silmän värikalvon tulehdusta eli iriittiä jossain vaiheessa sairautta. Pitkään sairastaneella selkäranka voi olla etukumarassa, koska kipu jäykistää selkärankaa ja nikamien väliin kasvaa luusiltoja.

Tutkimukset

Alkuvaiheessa selkärankareuman diagnoosi jää usein epävarmaksi ja yleensä varmuus sairaudesta saadaan vasta vuosia ensimmäisten oireiden jälkeen. Röntgenkuvassa tai magneettitutkimuksessa näkyy sairaudelle tyypillisiä muutoksia selkärangan alaosassa olevan ristiluun ja lantion luiden välisessä liitoksessa. Verikokeissa lasko ja CRP-pitoisuus voivat olla korkeat ja hemoglobiini matala.

Hoito

Selkärankareumaa hoidetaan liikunnalla ja lääkkeillä. Liikunta ehkäisee jäykkyyttä ja kipuja, ja lääkehoito vähentää oireita ja rauhoittaa tulehdusta sekä estää nivelten vaurioitumista ja selän jäykistymistä. Liikunnan tulee olla säännöllistä, jotta selän lihaksisto pysyy kunnossa ja liikkuvuus säilyy.

Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää säännöllisesti, jos oireet ovat selviä. Pitkäaikaisessa hoidossa käytetään sulfasalatsiini- tai metotreksaatti-lääkettä, ja lisäksi voidaan antaa kortisonipistoksia niveltulehduksiin tai nivelsidekipuihin. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää biologisia lääkkeitä pistoksina. Biologiset lääkkeet otetaan käyttöön vasta sitten, jos muut lääkkeet eivät ole tehonneet.