Liikuntaelinterveys


Osteoporoosi

Osteoporoosin seurauksena luiden mineraalipitoisuus vähenee, mikä merkitsee luiden haurastumista. Sen vuoksi murtumia voi syntyä helposti. Osteoporoottisia murtumia esiintyy tavallisimmin selkänikamissa. Osteoporoosi on hormonaalisista syistä selvästi yleisempi naisilla kuin miehillä ja yleensä ikääntyminen altistaa sille. Myös hento ruumiinrakenne voi olla yksi riskitekijä. Riittävällä kalsiumin ja D-vitamiinin saannilla sekä luuta rasittavalla liikunnalla voidaan pienentää osteoporoosin vaaraa. Tupakointi lisää riskiä sairastua, sillä se pienentää luumassa ja heikentää kalsiumin vahvistavaa vaikutusta luuhun. Osteoporoosi on jonkin verran perinnöllinen.

Oireet

Yleensä osteoporoosi aiheuttaa kipuja ja oireita vasta sitten, kun murtuma syntyy. Yleisimpiä luunmurtumia ovat selkänikamaan tuleva murtuma, kaatuessa syntyvä reisiluun yläosan murtuma ja ranneluun murtuma.

Tutkimukset

Osteoporoosi voidaan todeta vertaamalla potilaan nykyistä pituutta hänen pituuteensa 20-vuotiaana. Mikäli pituus on vähintään viisi senttimetriä vähemmän ja potilaan ryhti kumara, kyseessä on mahdollisesti osteoporoosi. Luun mineraalipitoisuus voidaan mitata luotettavasti luuntiheysmittauksella lannenikamista tai reisiluun yläosasta.

Hoito

Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti on tärkeää myös sairauden toteamisen jälkeen. Säännöllinen liikunta ja tupakoinnin lopettaminen ovat myös osa perushoitoa. Osteoporoosin aloitetaan lääkehoito, jos siihen liittyy murtuma. Tärkein lääkeryhmä on bisfosfonaatit, joita otetaan kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Kivuliaisiin nikamamurtumiin voidaan käyttää kalsitoniinia.